Kuusta löytyi magneettinen kilpi

Kuussa on ensimmäisen kerran havaittu minikokoinen magnetosfääri, kuplamainen magneettikenttä, joka suojaa pientä Kuun pinnan aluetta Auringon säteilyltä.

Minimagnetosfääristä kerrottiin Geophysical Research Letters -lehdessä maaliskuussa. Magnetosfääri sijaitsee lähellä Kuun päiväntasaajaa, jonne auringonvalo yltää vain puolet ajasta. Jos ihminen palaa Kuuhun, päiväntasaajan seutu ei olisi otollisin paikka tukikohdan perustamiseen, koska siellä aurinkopaneeleista saataisiin vain rajallisesti energiaa.

On kuitenkin mahdollista, että myös suotuisammilta laskeutumispaikoilta löytyy magnetosfäärejä, jotka ainakin osittain suojaisivat astronautteja vaaralliselta säteilyltä.

Magneettinen kilpi on kuin kivi Auringon virrassa

Maapallo on kokonaan magnetosfäärin ympäröimä, koska Maan kiinteä rautaydin pyörii sulan ulomman ytimen sisällä ja toimii dynamona, joka tuottaa planeetanlaajuisen magneettikentän.

Magneettikenttä ulottuu 78 000 kilometrin päähän Maan pinnasta. Kun Auringosta saapuva varautuneiden hiukkasten virta, aurinkotuuli, osuu magneettikenttään, se vangitsee hiukkaset ja muuttaa niiden suuntaa. Muuten aurinkotuuli tuhoaisi kaiken elämän Maassa. 

Ajoittain Auringossa tapahtuu purkauksia, joilta suojaamiseen Maan magnetosfääri ei riitä. Tällöin osa varautuneista hiukkasista tunkeutuu sen läpi ja reagoi Maan ilmakehän kanssa. Auringon aktiivisuus vaikuttaa muun muassa revontulien määrään.

”Asun pohjoisessa ja voin nähdä [tästä johtuvat] revontulet”, sanoo Martin Wieser, Ruotsin avaruusfysiikan instituutin IRF:n vanhempi tutkija, joka on yksi minimagnetosfääristä raportoineen ryhmän jäsenistä.

Kuulla ei ole koko taivaankappaleen kattavaa magneettikenttää, joten sen pintaa pommittavat koko ajan Auringosta lähteneet varautuneet hiukkaset.

Intialaisen Chandrayaan-1-kuuluotaimen uudet havainnot ovat kuitenkin osoittaneet, että Kuulla on magnetosfääristä miniversio, joka kattaa pienen alueen Kuun Maasta poispäin osoittavan puolen koilliskolkassa.

Kun Wieserin työryhmä mittasi magnetosfääriä kesäkuussa 2009, sen läpimitta oli 360 kilometriä. Magnetosfääri toimii kuin virran keskellä oleva kivi: se saa aurinkotuulen etenemään nopeammin ja voimistumaan 300 kilometrin säteellä esteestä. 

Maan magneettikentän voimakkuus on päiväntasaajalla 300-kertainen ja navoilla 600-kertainen verrattuna nyt löydetyn Kuun magneettikentän voimakkuuteen kuplan keskellä.

Aiemminkin on saatu viitteitä Kuun magnetosfääreistä, mutta vasta Chandrayaan-1:n havainnot vahvistivat asian, koska se pystyi seuraamaan hiukkasten käyttäytymistä aivan lähellä Kuun pintaa.

Wieserin mukaan Kuun pinnalla paikoitellen esiintyvien kirkkaiden pyörteiden selitys voivat olla juuri pienet magnetosfäärit. Ajan mittaan Auringon säteet tummentavat Kuun kamaraa, mutta magnetosfäärit saattavat suojata vaaleana loistavia alueita.