Meksikonlahdesta voi tulla ”kuollut vyöhyke”

Kymmenittäin säksättäviä rantalintuja ja muutama satunnainen pelikaani rentoutuu matalalla maakaistaleella Breton National Wildlife Refugen suojelualueella, joka tunnetaan yhtenä maailman tärkeimmistä lintujen lisääntymisalueista.

On satanut rankasti, ja joukko eri luonnonsuojelujärjestöjen asiantuntijoita on tullut paikalle tarkistamaan, ovatko Meksikonlahden öljypäästöt saavuttaneet jo tämän syrjäisen kolkan linnut. Toistaiseksi ei siltä näytä.

Paksu öljynauha on kuitenkin havaittu suojelualueen ”takaoven” tienoilla, sanoo Larry Schweiger, yhdysvaltalaisen National Wildlife Federationin puheenjohtaja, lintujen metakan läpi.

Vaikka raakaöljy ei huuhtoutuisikaan suojelualueen rannoille saakka, linnut saattavat asiantuntijoiden mukaan vaieta, jos öljy jää väijymään Meksikonlahden syvyyksiin.

Lähellä sijaitsevan porauslautta Deepwater Horizonin räjähdyksessä vaurioituneesta porauskaivon päästä vuotaa mereen arviolta 5 000 tynnyriä eli noin 800 000 litraa öljyä päivässä. Öljy myrkyttää vähemmän kuvauksellisia olioita, kuten planktonia, hietarapuja, kalanpoikasia ja muita, jotka muodostavat alueen ravintoketjun alimman tason, huomauttaa Schweiger.

Jos öljyvuotoa ei saada rajoitettua, Meksikonlahdelle saattaa ”olla muodostumassa uusi kuollut vyöhyke”, sanoo meribiologi ja NG:n nimikkotutkija Sylvia Earle.
Kuolleet vyöhykkeet ovat usein leväkukintojen synnyttämiä merialueita, joilla ei tavata käytännössä muuta elämää kuin kovapintaisia bakteereita.

Öljyvuoto keittää myrkyllistä "suklaamoussea"

Öljyä syöksyy Meksikonlahteen noin 1500 metrin syvyydessä sijaitsevasta porauskaivosta, mutta se on peräisin vielä syvemmältä maan uumenista. Siksi tämä öljy on paksumpaa ja painavampaa kuin öljytankkereiden aiheuttamissa aiemmissa ympäristökatastrofeissa, sanoo Ron Kendall, joka johtaa Lubbockissa toimivan Texas Tech Universityn ympäristötoksikologian osastoa.

Myrskyisällä säällä, jollaista Meksikonlahdella on viime päivinä ollut, raskas öljy sekoittuu veteen ja muodostaa emulsion, eräänlaisen suklaamoussea muistuttavan limamaisen aineen, sanoo Kendall.

Tämä sekoitus on suurempi ongelma kuin pelkät ”höyheneen tarttuvan öljyn aiheuttavat fyysiset oireet”.

Emulsio on myrkyllistä linnuille, merikilpikonnanpoikasille, kalan alkioille, ravuille ja katkaravuntoukille meriheinistä ja kosteikoista puhumattakaan.

Kaiken lisäksi katastrofi sattui Kendallin mukaan Meksikonlahden ollessa kaikkein haavoittuvimmillaan, juuri merikilpikonnien ja kaupallisesti merkittävien kalalajien ja katkarapujen kutuaikaan.

”Vaikutukset lintuihin näkyvät kaikkein selvimmin ulospäin, mutta niiden kuolemat eivät ole ainoa asia, josta on syytä olla huolissaan”, sanoo John ”Wes” Tunnell, Corpus Christissä toimivan Texas A&M Universityn alaisen Meksikonlahti-tutkimuslaitoksen apulaisjohtaja.

Infauna – simpukoiden ja putkimatojen kaltaiset merisedimenttien asukit – on elintärkeä ravinnonlähde rantalinnuille ja muille rannikon eläimille.

Meksikonlahdella Ixtoc-koeporauksissa vuonna 1979 sattunut öljypäästö vähensi alueen infaunan määrää jopa 90 prosentilla ja saattoi olla syynä siihen, että moni lintulaji katosi alueelta yhdeksän kuukautta kestäneen öljypäästön jälkeen, sanoo Tunnell.

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että ravintoketjun pohjalla majailevat eliöt lisääntyvät isoja eläimiä nopeammin. Pohjaeliöstö oli palautunut alkuperäiselle tasolleen jo noin vuosi Ixtoc-päästön jälkeen.