Tällaiset avosoluiset meripilvet ”viestivät” keskenään ja pystyvät siksi aaltoilemaan ja järjestymään uudelleen synkronoidusti, kertoo Yhdysvaltain valtameren- ja ilmakehäntutkimuslaitoksen (NOAA) uusi tutkimus.
Pilvisolujen sisällä paksuissa pilvissä muodostuu vesipisaroita, jotka satavat alas, jolloin seinämät hajoavat. Vesipisarat haihtuvat pudotessaan ja viilentävät ilmaa, mikä synnyttää alaspäin eteneviä ilmavirtauksia.
Kun virtaukset osuvat valtameren pintaan, ne kääntyvät sivulle, törmäävät toisiinsa, ”pakottavat ilman taas ylöspäin” ja ”muodostavat uusia avoimia soluseinämiä eri paikkaan”, selittää yksi tutkimuksen kirjoittajista, Washingtonin osavaltion Richmondissa toimivan Pacific Northwest National Laboratoryn pilvifyysikko Hailong Wang.
Tutkimuksen mukaan uudet pilvet lopulta satavatkin yhteisymmärryksessä osana jopa useita päiviä kestävää uudelleenjärjestymissykliä.
Tilaus: Lähde mukaan maailmanympärimatkalle, koe upeat kuvat ja lue juttuja ihmisitä, luonnosta ja tutkimuksesta.
Tilaus: Pakkasta, sadetta vai aurinkoa? Tyylikäs sääasema kertoo päivän sään. Tilaa National Geographic, saat 2 numeroa hintaan 6,90 euroa. Lisäksi saat sääaseman.
Valokuvat: Osallistu National Geographicin Kuukauden kuva -kilpailuun tästä.
Energia: Ranskalaisinsinööri kaavailee jääkuljetuksia Pohjois-Amerikasta Länsi-Afrikkaan.
Teknologia: Milloin rakennettiin ensimmäinen laskukone?