Uusi laji täydentää ihmisen sukupuuta

Etelä-Afrikassa sijaitsevasta Malapan luolastosta on löydetty kahden luurangon jäännökset, jotka kuuluvat aiemmin tuntemattomalle ihmislajin edeltäjälle. Laji on saanut nimekseen Australopithecus sediba. Se saattaa olla tärkeä siirtymämuoto Australopithecus-suvun eli etelänapinoiden ja varhaisten Homo- eli ihmissuvun edustajien välillä.

”Emme ole koskaan aiemmin nähneet tällaista piirteiden yhdistelmää missään [varhaisessa ihmistä muistuttavassa lajissa]”, toteaa luurankoja tutkineen ryhmän johtaja, Johannesburgissa toimivan Witwatersrandin yliopiston professori Lee Berger.

Australopithecus sediba -lajia edustavat luurankojen osat on ajoitettu noin kaksi miljoonaa vuotta vanhoiksi. Toinen fossiileista on täysikasvuinen, ilmeisesti noin 30-vuotias naaras, ja toinen 8–13-vuotias uros.

Apinaihmiset olivat todennäköisesti kuolleet pudottuaan syvään kuiluun. Samasta luolastosta löytyi monien petoeläinten, muun muassa sapelihammaskissojen, fossiileja.

Science-lehdessä julkaistun raportin mukaan uusi laji voi olla ”lähde” – löytöpaikan läheisyydessä asuvan sothoheimon kielellä sediba – josta nykyihmisen esivanhemmat polveutuvat.

Lee Berger esittää toisenlaisen vertauskuvan. ”Minun ja kollegoideni käsityksen mukaan Australopithecus sediba voi hyvin olla Rosetten kivi, joka selvittää meille Homo-suvun alkuperän”, Berger toteaa viitaten esineeseen, jonka avulla onnistuttiin tulkitsemaan Egyptin hieroglyfit.

A. sediban fossiili viittaa ihmistä muistuttavaan apinaan

Australopithecus sediba oli noin 1,2 metrin pituinen, ja sen ominaisuuksia voidaan verrata Homo habilis -lajiin, jota monet tutkijat pitävät ensimmäisenä ihmislajina.

A. sediballa oli esimerkiksi pitkät jalat ja sen lantiossa oli ihmismäisiä piirteitä. Siten se on voinut olla ensimmäinen nykyihmisen edeltäjä, joka käveli pystyasennossa ja ehkä jopa juoksi energiatehokkaalla tavalla. Sillä oli myös pienet hampaat, ja sen nenä muistutti pikemminkin ihmisen kuin simpanssin nenää.

Samoin kuin ihmisellä myös A. sediban vasen ja oikea aivopuolisko olivat muodoltaan erilaiset. Tämä ilmeni harvinaisen hyvin säilyneestä pääkallosta.

A. sediban naamasta laaditaan parhaillaan rekonstruktiota. Berger arveli lehdistötilaisuudessa huhtikuun alussa, että tulos voi muistuttaa hämmästyttävän paljon nykyihmistä, ”paljon enemmän kuin monet muut lajit, jotka on luettu kuuluvaksi Australopithecus-sukuun”.

Jos vasta löydetty laji muistuttaa näin paljon ihmistä, miksi sitä ei sitten pidetä suoraan ihmissuvun edustajana?

Bergerin tutkijaryhmän mielestä A. sediba kuuluu tiettyjen apinamaisten ominaisuuksien vuoksi selvästi Australopithecus-sukuun eli etelänapinoihin.

Ensinnäkin A. sediban aivot olivat ihmisaivoihin verrattuna hyvin pienet niin kuin etelänapinoidenkin. Toiseksi sillä oli alkeelliset ranteet ja apinamaiset pitkät käsivarret, jotka sopivat hyvin puissa kiipeilyyn.

Eri tutkijoilla on eri käsityksiä A. sediban asemasta ihmisen sukupuussa. Clevelandissa Ohiossa toimivan Case Western Reserve -yliopiston paleontologi Scott Simpson pitää fossiililöytöä erittäin tärkeänä jo sen herättämien kysymysten vuoksi, olipa sen asema sukupuussa mikä tahansa.

”Tämä fossiili ei anna selkeitä vastauksia mihinkään tiettyihin kysymyksiin”, Scott Simpson sanoo. ”Sen sijaan se vahvistaa käsitystä siitä, että emme ole vielä lainkaan esittäneet kaikkia asiaankuuluvia kysymyksiä.”

”Tästä keskustellaan vielä hyvin, hyvin pitkään.”