T. rex löntysti kuin norsu

Todennäköisesti T. rex löntystikin raskain askelin kuin norsu, päätellään uudessa tutkimuksessa, jossa arvioidaan dinosauruksen elimistössä liikkuneiden hermoimpulssien ”nopeusrajoituksia”.

Kun selkärankainen eläin tukee varpaallaan maahan, varpaasta välittyy sähköisiä signaaleja pitkistä, kuitumaisista solukimpuista koostuvaa hermoa pitkin selkärankaan.

Koska tutkijat eivät pystyneet tutkimaan T. rexin hermoja suoraan, he tarkastelivat monien nykyisten eläinten hermotoimintaa pienistä päästäisistä keskikokoisiin koiriin ja sikoihin ja jykeviin aasiannorsuihin.

He havaitsivat, että hermojen perusnopeusrajoitus oli ruumiin koosta riippumatta noin 55 metriä sekunnissa. Se on siis korkein nopeus, jolla hermoimpulssi voi kulkea eläimen varpaasta sen selkärankaan, ja juuri nuo signaalit ovat olennaisen tärkeitä kävelemisen ja juoksemisen kannalta.

Tuolla nopeudella norsujen kaltaiset suuret eläimet eivät kuitenkaan pysty juoksemaan kovin nopeasti, sillä ne joutuisivat liikkumaan käytännössä sokkoina.

Kuvittelepa, että norsu astuu kiven päälle, kehottaa tutkimusta johtanut Max Donelan kanadalaisesta Simon Fraser Universitystä. Jos paksunahka juoksi siihen vauhdilla, ”sen jalka olisi jo lähes irronnut maasta ennen kuin se pystyisi reagoimaan ongelmalliseen kiveen”.

Sama pätee T. rexiin, sanoo Lontoossa toimivan Royal Veterinary Collegen John Hutchinson, joka on erikoistunut dinosaurusten liikkumiseen.

”Hermot ovat hermoja, ainakin selkärankaisilla”, sanoo Hutchinson. ”Siksi samat periaatteet pätevät yleisesti myös dinosauruksiin.”

T. rex oli silti vaikuttava ilmestys

Tutkimuksen mukaan hermosyykimpun sisältämien hermosolujen lukumäärä ja impulssien välitysnopeus ovat yhteydessä toisiinsa.

Jos norsun kaltainen suuri eläin olisi yhtä nopea kun päästäinen ja pystyisi silti tuntemaan tarkkaan mihin astuu, sen hermojen pitäisi olla 30 metriä paksut, ja se taas olisi tietenkin mahdotonta.
Sen sijaan norsun hermot voivat olla joko suhteellisen hitaat ja herkät tai nopeat ja turrat.

Linja-auton pituinen ja noin 6,5 tonnia painanut keskivertotyrannosaurus olisi myöskin joutunut liikkumaan hitaasti ja tunnustellen, päätellään tutkimuksessa, joka julkaistiin Proceedings of the Royal Society B -julkaisussa.

Ajatus siitä, että T. rex tallusti norsujen tapaan, sopii yhteen muiden dinosaurusten ruumiita käsitelleiden tutkimusten kanssa. Yhdessä esimerkiksi pääteltiin, että T. rexin jalkalihasten olisi pitänyt painaa enemmän kuin sen koko muun ruumiin, jos kyseessä olisi ollut vauhtihirmu.

”Jos Tyrannosaurus olisi ollut nopea ja ketterä, sen olisi pitänyt olla pelkkää lihasta ja hermoa”, sanoo Max Donelan.

Norsut voivat silti ottaa silloin tällöin spurtteja ja juosta joskus ihmisten vauhtia, ja sama pätee isoihin dinosauruksiinkin, sanoo John Hutchinson.

Tyrannosaurus rexit ”eivät missään nimessä olleet hitaita, laiskoja ja kömpelöitä eläimiä. Ne olivat kaikesta huolimatta vaikuttavia ilmestyksiä, jotka kykenivät silloin tällöin yllättäviin suorituksiin.”