Orankien orpokoti

Kottikärryjä voi käyttää monenlaisiin tarkoituksiin. Borneolaisessa orankien kuntoutuskeskuksessa Nyaru Mentengissä näillä yksipyöräisillä kuljetusvälineillä muun muassa kuskataan väsyneitä oranginpoikasia höyhensaarille.

Oranginpoikaset käyvät kaksivuotiaiksi asti keskuksen lastentarhaa, missä naispuoliset hoitajat huolehtivat niistä yhtä suurella hoivalla ja valppaudella kuin ne olisivat ihmislapsia.
Kaikilla keskukseen tuoduilla poikasilla on takanaan traaginen menneisyys. Ne ovat orpoja. Useimpien emojen kuolemaan ovat syyllisiä ihmiset, jotka ovat tuhonneet orankien kotimetsää suurten öljypalmuviljelmien tieltä. Suurin osa kotinsa menettäneistä orangeista kuolee nälkään tai joutuu ammutuksi, kun niiden on pakko lähteä etsimään ruokaa vasta perustetuilta viljelmiltä. Osa joutuu vangiksi uskaltauduttuaan ruuanhakumatkallaan kyliin, mutta joitakin yksilöitä saadaan pelastettua Nyaru Mentengiin. Kuntoutuskeskusta johtaa tanskalainen Lone Dröscher Nielsen, ja se toimii yhteistyössä Borneo Orangutan Survival -säätiön (BOS) kanssa. Keskuksen tavoitteena on saada sinne tulleet seitsemisensataa orankia palautetuiksi metsään luonnolliseen elinpiiriinsä. Sitä ennen niiden on kuitenkin opittava taidot, joita yksin eläminen edellyttää. Niitä opetetaan keskuksen metsäkoulussa, ja oppimisprosessi voi kestää 8–10 vuotta. Keskuksessa elää myös täyskasvuisia orankeja, jotka on otettu sinne toipumaan nälästä, sairauksista tai vammoista.

Eräänä päivänä tämän vuoden elokuussa oli tullut aika palauttaa 46 täyskasvuista orankia keskuksesta koskemattomaan trooppiseen metsään Borneon sydämeen. Hanketta valmisteltiin suuren mittakaavan logistisena operaationa. Apinat, eläintenhoitajat ja eläinlääkärit kuljetettiin autolla, lentokoneella, veneellä ja lopuksi helikopterilla syrjäiselle alueelle, josta piti tuleman orankien uusi koti. Ennen vapauttamista omille teilleen orangeille piti kuitenkin etsiä sopiva vapautuspaikka, ja se ei ollut mikään helppo tehtävä, koska lähes kaikkia Borneon metsiä uhkaavat hakkuut ja viljelmät. Pitkällisen karttojen tutkimisen, lukemattomien helikopterilentojen ja tiedusteluretkien jälkeen orangeille kuitenkin löytyi paikka monen kilometrin päästä keskuksesta.

Borneon suuri, oranssinsävyinen ihmisapina on ahtaalla, ja sen kanta on romahtanut puoleen vain 50 vuoden aikana. Noin 5 000 orankia menehtyy vuosittain hakkuiden, salametsästyksen ja metsäpalojen seurauksena. Metsäpalojen yleisyys ja saaren kasvillisuuden muuttuminen runsaslajisista sademetsistä yhtä lajia kasvattaviin viljelmiin näkyy selvästi maapallon hiili­taseessa. Kolme neljännestä Borneosta kuuluu Indonesiaan, ja vaikka maa ei ole kovinkaan pitkälle teollistunut, se on yksi maailman pahimmista hiilidioksidipäästöjen aiheuttajista.

Borneo saattaa hyvinkin olla maailman tärkein luonnonsuojelukohde. Jos saaren metsien hyväksi ei välittömästi tehdä jotain ratkaisevaa, menetämme muutakin kuin orangit. Sademetsien tuhoutuminen nimittäin kiihdyttää ilmastonmuutosta, joka saattaa ajaa suuren osan ihmiskunnastakin kodittomaksi, ja kuka mahtaisi perustaa pelastuskeskuksen meille?