Lihoivatko linnut lentokyvyttömiksi?

Dinosaurusten katoaminen tarjosi linnuille olosuhteet, jossa sai olla rauhassa, eikä lentotaito siten enää ollut välttämättömyys, toteaa tutkija Matthew Phillips Canberrassa toimivasta Australian Kansallisesta yliopistosta.

Tutkimuksen mukaan linnut söivät itsensä rauhassa niin suuriksi, että ne eivät enää kyenneet lentämään.

Phillips on kollegoineen tutkinut fossiilista dna:ta ja analysoinut sukupuuttoon kuolleen nykyisen Uuden-Seelannin alueella eläneen lentokyvyttömän moa-linnun genomia.

Tutkijat havaitsivat, että moan lähimmät sukulaiset ovat pienet Etelä-Amerikassa yhä elävät tinamilinnut, joiden lentotaito ei ole kovin kehuttava.

Suurimman osan liitukautta (146–65 miljoonaa vuotta sitten) Etelä-Amerikka, Uusi-Seelanti, Australia ja Etelämanner olivat yhtä suurta Gondwana-mannerta. Noin 80 miljoonaa vuotta sitten Uusi-Seelanti irtautui mantereesta.

Tutkijat arvelevat, että moa-lintujen edeltäjät saattoivat lentää Uuteen-Seelantiin jostain muualta, ehkä alueelta, josta myöhemmin tuli Etelä-Amerikka. Uudella asuinalueella lintu sitten muuttui maalinnuksi ja kehittyi moaksi.

Uudet tutkimustulokset siis antavat viitteitä siitä, että lentokyvyttömät linnut kehittyivätkin laji lajilta, kun tähänastisen käsityksen mukaan kaikki lentokyvyttömät linnut kehittyivät yhteisestä lentokyvyttömästä kantamuodosta.

”Tiedettiin, miten suuri vaikutus joukkotuholla oli hirmuliskoihin, mutta meillä ei ollut käsitystä siitä, miten tuho vaikutti lintuihin ja nisäkkäisiin", kertoo Matthew Phillips. ”Tämä tutkimus osoittaa, että joukkotuho oli tärkeä myös nykylintujen kehitykselle."

Uusi löytö selittää myös sen, miksi lentokyvyttömiä lintuja elää eri maanosissa.

”On esitetty monia teorioita siitä, miten lentokyvyttömät linnut olisivat voineet päästä meren yli", sanoo Phillips. ”Jos kullakin lajilla oli oma varhainen, lentokykyinen muotonsa, linnut kykenivät lentäen levittäytymään eri mantereille."

Tutkimuksen tulokset julkaistiin Systematic Biology -lehden tammikuun numerossa.